Koulutusmietteitä Eurooppa-päivänä

Hyvää Eurooppa-päivää kaikille!

Kirjoitin Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) Opetin-blogiin mietteitä Eurooppa-päivästä, koulutuksesta ja suomalaista koulujärjestelmästä.

Tekstiä ja mietteitä kertyi aika tavalla, vaikka artikkelin piti olla lyhyt ja ytimekäs. Jouduin karsimaan blogi-artikkelia melkoisesti, ja päätin julkaista pitkän version pohdinnoista tässä alla!

Koulutusmietteitä Eurooppa-päivänä

EU:n koulutuspolitiikka

EU:n myötä suomalaisille on avautunut mahdollisuus asua, tehdä työtä ja opiskella missä EU-maassa tahansa. Aika hyvin suomalaiset ovat tätä mahdollisuutta hyödyntäneetkin. EU on vapauttanut tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman liikkuvuuden jäsenmaiden alueella.  Onpa suurella osaa EU:n jäsenmaista sama valuuttakin.  On kuitenkin yksi alue, jossa jokainen jäsenvaltio on suvereeni – nimittäin koulutus.

Jokainen EU-jäsenvaltio päättää omasta koulutuspolitiikastaan itsenäisesti. Siksi eurooppalaiset koulujärjestelmät eroavatkin toisistaan melkoisesti. Eurydicen julkaisut ja raportit antavat erinomaista ja helposti vertailtavaa tietoa EU:n kouluoloista.

EU on kyllä yrittänyt ottaa jonkinlaisen roolin koulujärjestelmien parantamis- ja uudenaikaistamispyrkimysten tukijana ja täydentäjänä. Jäsenvaltiot saavat vuosittain maakohtaisia suosituksia Euroopan Komission Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti.

Koulutusasioissa Euroopan Parlamentin pitkän aikavälin strategisena tavoitteena on ollut tehdä elinikäisestä oppimisesta ja liikkuvuudesta todellisuutta, parantaa koulutuksen laatua ja tehokkuutta, edistää tasapuolisuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aktiivista kansalaisuutta sekä edistää luovuutta, innovointia ja yrittäjyyttä kaikilla koulutustasoilla.

Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2006 antama suositus kahdeksasta elinikäisen oppimisen avaintaidoista on huomioitu laajalti eri maiden opetussuunnitelmia uudistettaessa. Niin myös Suomessa, vaikkei EU:n kompetensseja kopioitukaan sellaisenaan. Euroopan Komission koulutuksen ja kulttuurin pääosasto on päivittämässä näitä avaintaitoja ensi kesän ja syksyn aikana.

Ehkäpä kaikkein näkyvin ja onnistunein EU-koulutushanke on Erasmus+ vaihto-ohjelma, joka tarjoaa vaihtomahdollisuuden yli neljälle miljoonalle opiskelijalle vuoteen 2020 mennessä.

Suomalainen koulujärjestelmä

Palasin viime syksynä Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun rehtoriksi Eurooppa-koulun pääsihteerin paikalta. Brysselistä käsin tein läheistä yhteistyötä kaikkien EU-Instituutioiden ja EU-maiden opetusministeriöiden kanssa. Kokemuksesta voin kertoa, että suomalaista koulujärjestelmää arvostetaan ja ihmetellään kaikkialla Euroopassa ja sen ulkopuolellakin. Miten onkin mahdollista, että pieni pohjoinen maa on onnistunut kehittämään oman ja omintakeisen opetusjärjestelmä-konseptin, joka tuottaa kohtalaisen vaatimattomilla kustannuksilla loistavia tuloksia? Suomalaisilla koulunkehittäjillä on ollut uskallusta ja itseluottamusta tehdä asiat toisin kuin muualla!

Mielestäni suomalaisen koulutusjärjestelmän ehdoton valtti on se, että oppilaat oppivat koulussa akateemisten tietojen ja taitojen lisäksi myös konkreettisia taitoja jokapäiväistä elämää varten. Jokainen suomalainen lapsi osaa sahata, naulata, neuloa ja ommella – kiitos monipuolisen käsityöopetuksen. Jokainen koululainen oppii tekemään ruokaa, tiskaamaan, siivoamaan ja pesemään pyykkiä jo koulussa. Näitä taitoja ei opetella muualla kuin Pohjoismaissa.

Muutama vuosi sitten kansainvälisessä mediassa levisi uutinen, että Suomi on päivittämässä erinomaiseksi luokiteltua opetussuunnitelmaansa. Monet ulkomaalaiset kollegat päivittelivät, miksi ihmeessä muuttaa erinomaiseksi rankattua koulujärjestelmää. Välitin heille Opetushallituksen selkeän ja ytimekkään vastauksen –  siksi, että maailma koulun ympärillä muuttuu kovaa vauhtia ja samalla yhteiskunnassa, työelämässä ja elämässä tarvittavat tiedot ja taidot muuttuvat.

Suomalaisen opetussuunnitelman laadintaprosessin konsultoiva ote herättää ihastusta muualla Euroopassa. Suomessa paikalliset opetuksen järjestäjät ja opettajat ovat saaneet suunnitella ja muokata oman opetussuunnitelmansa paikallisten tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan opetussuunnitelmien perusteiden antaman kehyksen pohjalta. Vaikka prosessi on ollut monessa kouluyhteisössä työteliäs ja raskas ponnistus, on opetussuunnitelman jalkauttamisvaiheessa helpompi sitoutua uudistukseen, johon on itse saanut mahdollisuuden vaikuttaa.

Kaksi vuotta sitten kansainvälinen lehdistö uutisoi laajasti, että Suomessa hylätään perinteiset oppiaineet ja siirrytään ilmiöopetukseen. Uutisessa oli sen verran perää, että Suomessa todella luotiin ns. ”monialainen oppimiskokonaisuus”-konsepti (ilmiö-opetus tai MOK), jossa oppilaat tutustuvat heidän kannaltaan kiinnostaviin ja merkityksellisiin ilmiöihin ainerajat ylittäen. Tarkoituksena on auttaa heitä hahmottamaan, miten eri aineissa opiskeltavat asiat liittyvät toisiinsa, mitkä ovat asioiden vuorovaikutussuhteet ja yhteydet, ja mikä on ilmiön liitoskohta oikeaan elämään – joka ei todellakaan jakaudu oppiaineisiin.

Kun muualla maailmassa lisätään matematiikan ja luonnontieteiden tuntimääriä, niin Suomessa uusi tuntijako toi lisää tunteja yhteiskuntaoppiin, liikuntaan, musiikkiin ja kuvataiteeseen. Kun muualla satsataan valtavat määrät resursseja kansallisten oppimistulosten vuosittaisiin kontrollitestauksiin, niin Suomessa pidetään tärkeänä oppilaiden yksilöllistä oppimista ohjaavaa ja kannustavaa palautetta. Oppilaiden suorituksia ei verrata toisiinsa eikä arviointi kohdistu oppilaiden persoonaan, temperamenttiin tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

Kaikissa muissa EU-maissa koulutuksen laaduntarkkailusta vastaavat koulutarkastajat. Meillä Suomessa koulutarkastajien virat lakkautettiin jo 90-luvun alussa. Minut on kutsuttu peräti kahdesti Euroopan koulutarkastajien (SICI – The Standing International Conference of Inspectorates) konferenssiin selittämään, miten voi olla mahdollista, että Suomen opetuksen taso voi olla niin korkeatasoista ilman aktiivista tarkastuslaitosta.

Suomalaisilla kouluilla ja koulujen rehtoreilla on lisäksi verraten laaja autonomia tehdä valintoja ja ottaa vastuuta omasta toiminnastaan, oppilaiden oppimisesta ja heidän hyvinvoinnistaan.

Uusi OPS määrittelee uudella tavalla myös oppilaiden oppimisympäristön – oppimista tapahtuu koulussa, mutta myös koulun ulkopuolella. Kouluja kannustetaan yhteistyöhön yhteisöjen ja yritysten kanssa! Tämä on mielestäni todella hieno asia, jossa suomalaiset ovat edelläkävijöitä.

Opettajia rohkaistaan hyödyntämään tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia monimuotoisten oppimisympäristöjen luomiseksi, ylioppilaskirjoitukset muuttuvat vähitellen sähköisiksi, ja puhutaan digi-loikasta. Tällä alueella Suomi olisi mielestäni voinut aktivoitua paljon aikaisemmin.

OPS 2016 toteutuminen käytännössä

Olen johtanut viime syksystä lähtien 800 oppilaan yhtenäiskoulua, jossa uutta opetussuunnitelmaa on pyritty jalkauttamaan toden teolla.  Olen huomannut, että uudistusten siirtäminen käytäntöön on haastavaa. Toisaalta olemme kokeneet myös aivan uudenlaisia onnistumisen elämyksiä.

Digi-loikan toteutus vaatii sekä laite- että henkilöresursseja ja melko perinpohjaista opettajien täydennyskoulutusta.  Koodaamista on vaikea opettaa, jos ei sitä osaa oikein itsekään. Sähköiset ylioppilaskokeet vaativat harjoittelua – myös opettajilta, jotka joutuvat laatimaan ja toteuttamaan harjoituskokeita.

Uuden oppilasarviointifilosofian tavoitteiden toteuttaminen edellyttää toimivien koulukohtaisten käytänteiden luomista ja konkreettisia työkaluja esimerkiksi vertais- ja itsearviointiin. Ne ovat vielä työn alla. Ilmiö-opetus on sen sijaan onnistunut yli odotusten. Eri aineiden opettajat ovat toteuttaneet yhdessä oppilaiden kanssa luovia ja uskomattoman monipuolisia yhteisprojekteja. Yhdessä tekeminen ja yhdessä oppiminen on luonut aivan uudenlaisen interaktiivisen dynamiikan opettajien ja oppilaiden välille.

Yhteistyö yhteisöjen, yritysten ja alumnien kanssa on vielä idullaan, mutta jo nyt toteutetut projektit ovat osoittautuneet todella tärkeäksi oppilaiden oppimista rikastuttavaksi uudeksi tavaksi toimia.

Oheisinnovaatioita

Suomessa tehdään merkittävää koulutukseen liittyvää innovaatiotyötä myös monella muulla rintamalla.

Koulukiusaaminen on globaali ilmiö, jota on tutkittu ansiokkaasti Turun yliopistossa. Tutkimustieto on siirretty todella taidokkaasti KiVa-projektiin, joka on vähentänyt ja estänyt KiVa-kouluissa kiusaamista merkittävästi. KiVa on eurooppalaisittain katsottuna erittäin kiinnostava ja tärkeä koulutusvientihanke.

Euroopassa on verraten vaatimattomat ja ehtyvät luonnonvarat. Olemme pärjänneet kansainvälisessä kilpailussa lähinnä hyvän koulutuksen ja henkisen pääomamme avuin. EUIPON tutkimusten mukaan nuorison henkisen omaisuuden arvostus on laskusuunnassa niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassakin. Suomen Opetusministeriö on tehnyt hyvää työtä yhdessä Kopioston kanssa luomalla uuden Kopiraittila.fi sivuston, joka sisältää monipuolisimman, hauskimman ja informatiivisimman koskaan näkemäni materiaalikokonaisuuden tekijänoikeuksien opettamiseen. Tämän tapaisella sivustolla olisi käyttöä myös muissa EU-maissa.

Koulumme kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisilla oppilailla on ollut mahdollisuus osallistua Taloudellisen Tiedotustoimikunnan TATin järjestämään yrityskylään.  Yrityskylä antaa oppilaille roolipelin muodossa mahdollisuuden tutustua yhteiskuntaan, talouteen, yrittäjyyteen ja työelämään innostavalla tavalla. En ihmettele yhtään, että yrityskylä on palkittu maailman parhaana koulutusinnovaationa.

Innovaationa voi pitää sitäkin, että suomalaiset koulut joutuvat tarjoamaan lämpimän ja terveellisen aterian päivittäin kaikille, myös erityisruokavaliota noudattaville oppilaille. Tämä on eurooppalaisesta näkökulmasta poikkeuksellinen palvelu. Suomalaisten toimijoiden tieto-taito onkin tällä saralla maailman huippuluokkaa. Hyvin ruokitut oppilaat myös oppivat paremmin. Kouluruokailu on osaltaan tasoittanut sosioekonomisia eroja ja luonut ehyttä koulupäivää kaikenikäisille.

Eurooppa-päivä 9.5.

OECD:n PISA-tutkimukset ovat olleet vuonna 2000 julkaistuista ensimmäisistä tuloksista lähtien parasta mahdollista mainosta Suomen koulujärjestelmälle. Vaikka tulokset ovat huippuvuosista hieman heikentyneet, ovat suomalaisten oppilaiden tulokset kaikilla osa-aluilla yhä maailman kärkiluokkaa.  Olen varma siitä, että uuden opetussuunnitelman vakiinnuttua käyttöön, voimme olla tulevaisuudessakin ylpeitä osaavista oppilaistamme, korkeasti koulutetuista opettajistamme ja aikaansa seuraavasta ja uudistuvasta koululaitoksestamme.

Tiistaina, 9.5.2017, vietetään Eurooppa-päivää. Opettajat voivat käydä lataamassa ja tilaamassa EU-aiheisia opetusmateriaaleja, pelejä, karttoja ja PowerPoint-esityksiä EU:n opettajainhuoneesta tai Ulkoasianministeriön Eurooppa-tiedotuksesta.

 

Hyvää Eurooppa-päivää!

Kari Kivinen

Rehtori

Advertisements