The European Commission High Level Group report on fake news and online disinformation & Media and Information Literacy (MIL)

 

 HLEG

In March 2018, the European Commission High Level Group on fake news and online disinformation (“the HLEG”) published their report on policy initiatives to counter fake news and disinformation spread online.

Mikko Salo, one of the founders of the Finnish fact checking organisation Faktabaari, was chosen to be member of the HLEG.

In the first place, the HLEG proposes to abandon of the term “fake news,” because it is inadequate in explaining the complexity of the situation, and leads to confusion in the way researchers discuss the issue, it is reported on in the media, and discussed by policy-makers.

According to the HLEG definition, “disinformation includes all forms of false, inaccurate, or misleading information designed, presented and promoted to intentionally cause public harm or for profit” but “it does not cover issues arising from the creation and dissemination online of illegal content (notably defamation, hate speech, incitement to violence), which are subject to regulatory remedies under EU or national laws, nor other forms of deliberate but not misleading distortions of facts such a satire and parody.”

The increased amplification of disinformation is linked with the development of digital media. There are several actors which are producing and circulating manipulative disinformation for different types of purposes.

The HLEG acknowledges that, disinformation can be harmful for citizens and society at large: “The risk of harm includes threats to democratic political processes, including integrity of elections, and to democratic values that shape public policies in a variety of sectors, such as health, science, finance and more.”

The HLEG recommendations aim to provide short term responses to the most important problems and longer-term responses to increase societal resilience to disinformation. These responses rest on five pillars designed to:

  1. “enhance transparency of online news, involving an adequate and privacy-compliant sharing of data about the systems that enable their circulation online;
  2. promote  media and information literacy to counter disinformation and help users navigate the digital media environment;
  3. develop tools for empowering users and journalists to tackle disinformation and foster a positive engagement with fast-evolving information technologies;
  4. safeguard the diversity and sustainability of the European news media ecosystem, and
  5. promote continued research on the impact of disinformation in Europe to evaluate the measures taken by different actors and constantly adjust the necessary responses.”

As an educator, I am very pleased to notice that the HLEG is promoting media and information literacy (MIL) as an essential competence for developing critical thinking and good personal practices for discourse in online and offline world.  According to the HLEF report “The media and information literacy is a preventive, rather than a reactive solution, engendering critical thinking skills that are crucial for the 21st century citizen living in an increasingly digital environment.”

The HLEG stresses that media literacy is an important action line as a response to disinformation because it can empower individual users as suggested above and mass empowerment of users will lead to greater social resilience against disinformation and perhaps other disorders of the information age.

The HLEG recommends that European institutions and national governments should

  • recognize media and information literacy as core literacy by integrating critical media literacy into the core literacies guaranteed to all schoolchildren in Europe, with formal status in national school curricula.
  • mandate teacher training colleges to include critical media literacy modules and encourage critical media literacy to become an integral part of all subject-learning, lifelong learning for teachers. EU could support such teacher training through Erasmus+, Training and Education 2020 and similar schemes.

It recommends further that professional media and fact-checkers commit to playing an active role in media literacy education, adding their field experience and technological expertise to tested and verified media literacy approaches.

 

Finnish curriculum

The new Finnish core curriculum is already updated to meet the recommendations of the HLEG. All the Finnish schools should provide their pupils basic competences to use information independently and in interaction with others for problem-solving, argumentation, reasoning, drawing of conclusions and invention and they should have opportunities to analyse the topic being discussed critically from different viewpoints. The students should be able to know where and how to search information and they should be able to evaluate the usability and reliability of sources. The schools should also support the students’ growth into active, responsible, and enterprising citizens.

Teacher training

There is nevertheless a gap between the theory and practice. According to my experience, teachers need updated set of tools and methods to deal with the increase of the quantity of information and diversification of the variety of sources. In addition, the media landscape is re-shaping constantly and it has become more and more difficult to distinguish information from dis-information and authenticity of the photos and videos.

Schools and teachers need updated set of tools and methods in order to be able to meet the MIL curricula goals and to provide support and encouragement for their pupils which are confronting and dealing with unclear and conflicting information.

In the French-Finnish school of Helsinki (click here to visit our media education site), we have piloted various methods with great success togehter with the experts of FaktabaariEDU , but we still need to work a lot to update our tools and upskill our teachers even further. Therefore we have launched a rather ambitious European level ERASMUS+ application in order to join the forces with MIL experts around the Europe.

 

Advertisements

HÄMMENTÄVIÄ JA HARHAANJOHTAVIA UUTISIA

kysymys

 

Mediassa on keskusteltu erityisesti USA:n presidentinvaalien jälkeen ”valeuutisista”, ”totuuden jälkeisestä ajasta” ja ”vaihtoehtoisista faktoista”. Sosiaalisen median piirissä puhutaan paljon vihapuheesta ja nettikiusaamisesta.

Termien sekamelskassa on välillä vaikea hahmottaa, mistä on milloinkin kysymys. Monet käsitteistä ovat uusia ja kaikille termeille ei ole vielä vakiintunut hyviä suomalaisia vastineita.  

Me kaikki tarvitsemme kriittistä medialukutaitoa tietojen oikeellisuuden tarkistamiseksi uutisvirtaa selatessamme.

Olen koonnut tähän artikkeliin lähinnä Faktabaarin käsikirjasta selkeitä käsitteiden määrityksiä, tietoa erilaisista harhaanjohtavista uutisista ja ohjeita disinformaation havaitsemiseksi.

 

fb

Mis-, dis- ja malinformaatio

Faktabaarin toimitus ja Severi Hämäri ovat toimittaneet erittäin hyvän koosteen uusista termeistä ja niiden määritelmistä. Termien suomenkieliset vastineet ovat kuitenkin monessa tapauksessa vasta muotoutumassa. Seuraavassa Faktabaarin toimituksen ehdottamia määritelmiä:

“Misinformaatiolla tarkoitetaan tahattomasti virheellistä viestintää. Asian sanoja tai kirjoittaja ei tiedä sanoneensa jotain perätöntä tai harhaannuttavaa. Viestintä levittää väärää tietoa.

Disinformaatiolla tarkoitetaan tarkoituksella väärennettyä tai harhaanjohtavaa viestintää, jonka tavoitteena on haitan tai vahingon tuottaminen jollekin henkilölle, yhteisölle, ihmisryhmälle tai valtiolle.

Malinformaatiosta puhutaan, kun totuudenmukaista informaatiota käytetään tahallisesti vahingoittamaan yksilöä, yhteisöä tai valtiota. Erityisesti vastoin tiedon sovittuja käyttötapoja.”

 

 

See: https://firstdraftnews.com/coe_infodisorder/
https://firstdraftnews.com/coe_infodisorder/

Motiivina disinformaation välittämiseen on monia. Valheelliset kohu-uutiset (“fake news”) vetävät uteliaiden klikkaajien myötä mainostuloja median sivustolle. Tätä ilmiötä voidaan kutsua taloudellisesti motivoituneeksi disinformaatioksi.

Poliittisen mielipiteen muokkaamista voimakkaalla viestinnällä keinoja kaihtamatta kutsutaan“propagandaksi” eli poliittisesti  motivoituneeksi disinformaatioksi. 

Nettikiusaaminen ja vihapuhe  ovat tyypillisiä malinformaation muotoja.

Twitter-keskustelussa on ehdotettu seuraavia mis-, dis ja malinformaatiolle suomenkielisiä termejä:

misinformaatio = virheellinen tieto, eli erhe

disinformaatio = vääristelty tieto (tai väärennetty tieto tai vedätys)

malinformaatio = vahingollinen tieto (tai juoru)

Katsotaan, mikä termi vakiintuu käyttöön!

Harhaajohtavia uutistyyppejä

https://firstdraftnews.com/coe_infodisorder/
https://firstdraftnews.com/coe_infodisorder/

Tutkija Claire Wardle on julkaissut syksyllä 2017 Euroopan Neuvoston toimeksiannosta kiinnostavan erittelyn siitä, mistä kaikesta hämmentävissä uutisissa voi olla kyse.  Seuraavassa Faktabaaarin Esa Väliverrosen kooste Wardlen harhaanjohtavien uutistyyppien luokittelusta:

Ilmiön viattominta ääripäätä edustavat satiiri- ja parodiasivustot, jotka levittävät keksittyjä uutissisältöjä.

Seuraavana tulevat uutisjutut, joiden otsikot tai kuvat antavat harhaanjohtavan kuvan itse jutun sisällöstä, joka on sinänsä paikkansapitävä. Tämä on journalismissa yleistä eikä rajoitu mitenkään varsinaisiin valeuutissivustoihin. 

Samaa voi sanoa kolmannesta tyypistä, joka on journalismin tapa kehystää uutisaiheita ja henkilöitä niin, että tuloksena on yksipuolinen ja harhaanjohtava kuva.

Neljäs tyyppi on sinänsä paikkansapitävän tiedon kytkeminen uuteen asiayhteyteen, jossa sen merkitys muuttuu ratkaisevasti

Viidennessä tapauksessa jonkun todellisen henkilön väitetään sanoneen jotakin, joka on täysin keksittyä.

Kuudentena on oikean tiedon manipulointi niin, että sen merkitys muuttuu kokonaan. Motiivina on tietoinen petkuttaminen.

Viimeisenä tulevat täysin fiktiiviset, keksityt uutiset, joiden tavoitteena on manipuloida julkista keskustelua.”

Mediataitokoulu on julkaissut EAVI:n infogrammista suomennetun ja muokatun “Pelkkää feikkiä?” julisteen tammikuussa 2018.

 

http://mediataitokoulu.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=1188:pelkkaa-feikkia&catid=8&lang=fi&Itemid=400
http://mediataitokoulu.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=1188:pelkkaa-feikkia&catid=8&lang=fi&Itemid=400

Muita harhaanjohtavia uutistyyppejä

Faktabaarin toimitus ja Severi Hämäri (Faktabaari, 2018) ovat listanneet vähän samanlaisen koosteen harhaanjohtavista uutissisältötyypeistä:

“Salaliittoteorialla tarkoitetaan sellaista epätotta väitettä, jonka kannattajan uskomus siihen vahvistuu kaikista yrityksistä osoittaa se paikkansapitämättömyydeksi.

Näennäistiede on hyvin samankaltainen ilmiö kuin salaliittoteoria, mutta eroaa siinä, että se esittää olevansa tiedettä.

Virheellinen attribuutio: esitetään jonkun henkilön tai tahon nimissä asioita, joita hän ei ole sanonut.

Harhaanjohtava otsikointi on sitä, että otsikko ei vastaa sisältöä. Pelkkä tehokas otsikointi saattaa saada sosiaalisessa mediassa aikaan tehokasta leviämistä, eli trendaamista.  Kyseessä on ns.  “clickbait” kun tavoitteena on saada käyttäjä klikkaamaan sisältöä vastaamatonta linkkiä.

Sisällön vääristämistä on mm. väärennetyt tai väärään yhteyteen laitetut kuvat, tilastot, videot, nauhoitteet jne.

Kaikukammiosta on kyse, kun samanmieliset henkilöt ovat ajautuneet (netissä tai sen ulkopuolella) keskustelemaan vain keskenään.”

varoituskolmio

 

Milloin on syytä epäillä disinformaatiota?

On oltava varuillaan, jos (Faktabaari, 2018)

  • Viestiä toistetaan erittäin tiheään
  • Viestin yhteydessä on huomiota herättäviä kuvia
  • Viesti pyrkii nostattamaan voimakkaan tunnereaktion
  • Siihen liittyy vahvoja tarinallisia elementtejä
  • Viestin lähteet ovat oudot, poikkeukselliset, esim. sivun metatiedot johtavat eri maahan kuin viestin sisältö antaisi ymmärtää
  • Hakukoneet löytävät saman tai lähes saman viestin mutta tuntuvasti vanhemmalla päiväyksellä
  • Viestiin liittyvät kuvat löytyvät netistä muista yhteyksistä käänteisellä kuvahaulla
  • Viestiä levittävä taho levittää muuta epäilyttävää sisältöä
  • (Huom: lista on suuntaa antava. Sen avulla ei pysty tyhjentävästi tunnistamaan kaikkea disinformaatiota.)

medialukutaitoprojektijpg

Faktantarkistusta kouluihin

Helsingin ranskalais-suomalaisessa koulussa on pilotoitu jo kahden vuoden ajan Faktabaarin asiantuntijoiden faktantarkastusmenetelmien soveltamista uuden opetussuunnitelman puitteessa kouluopetukseen.  Kokeilu on ollut erittäin innostava. Siitä voi lukea enemmän  HRSK:n mediakasvatussivuilta ja FaktabaariEDU-sivustolta.

Kari Kivinen, 20.1.2018

 

Lähteitä ja lisätietoa:

Disinformaation analysointi ja faktantarkistuprosessi, Faktabaarin toimitus/Severi Hämäri, 2018, https://faktabaari.fi/disinformaation-analysointi-ja-faktantarkistusprosessi/

Baaripuhetta, ”Valeuutiset” ja huonot uutiset, Faktabaarin toimitus/Esa Väliverronen, 2017, https://faktabaari.fi/valeuutiset/

Baaripuhetta, Miten suojautua informaatiovaikuttamiselta?, Faktabaarin toimitus/ Saara Jantunen & Veli-Pekka Kivimäki, 2017, https://faktabaari.fi/baaripuhetta-miten-suojautua-informaatiovaikuttamiselta/ 

Mediataitokoulu, 2018, http://mediataitokoulu.fi/

Information disorder- Toward an interdiciplinary framework for research and policy making, European Council, 2017, https://firstdraftnews.com/wp-content/uploads/2017/11/PREMS-162317-GBR-2018-Report-de%CC%81sinformation-1.pdf?x91364

Beyond fake news –  10 types of misleading information, EAVI, https://eavi.eu/beyond-fake-news-10-types-misleading-info/

FaktabaariEDU, https://faktabaari.fi/edu/

Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun medialukutaito-sivusto: https://hrskmediakasvatus.wordpress.com/