The European Commission High Level Group report on fake news and online disinformation & Media and Information Literacy (MIL)

 

 HLEG

In March 2018, the European Commission High Level Group on fake news and online disinformation (“the HLEG”) published their report on policy initiatives to counter fake news and disinformation spread online.

Mikko Salo, one of the founders of the Finnish fact checking organisation Faktabaari, was chosen to be member of the HLEG.

In the first place, the HLEG proposes to abandon of the term “fake news,” because it is inadequate in explaining the complexity of the situation, and leads to confusion in the way researchers discuss the issue, it is reported on in the media, and discussed by policy-makers.

According to the HLEG definition, “disinformation includes all forms of false, inaccurate, or misleading information designed, presented and promoted to intentionally cause public harm or for profit” but “it does not cover issues arising from the creation and dissemination online of illegal content (notably defamation, hate speech, incitement to violence), which are subject to regulatory remedies under EU or national laws, nor other forms of deliberate but not misleading distortions of facts such a satire and parody.”

The increased amplification of disinformation is linked with the development of digital media. There are several actors which are producing and circulating manipulative disinformation for different types of purposes.

The HLEG acknowledges that, disinformation can be harmful for citizens and society at large: “The risk of harm includes threats to democratic political processes, including integrity of elections, and to democratic values that shape public policies in a variety of sectors, such as health, science, finance and more.”

The HLEG recommendations aim to provide short term responses to the most important problems and longer-term responses to increase societal resilience to disinformation. These responses rest on five pillars designed to:

  1. “enhance transparency of online news, involving an adequate and privacy-compliant sharing of data about the systems that enable their circulation online;
  2. promote  media and information literacy to counter disinformation and help users navigate the digital media environment;
  3. develop tools for empowering users and journalists to tackle disinformation and foster a positive engagement with fast-evolving information technologies;
  4. safeguard the diversity and sustainability of the European news media ecosystem, and
  5. promote continued research on the impact of disinformation in Europe to evaluate the measures taken by different actors and constantly adjust the necessary responses.”

As an educator, I am very pleased to notice that the HLEG is promoting media and information literacy (MIL) as an essential competence for developing critical thinking and good personal practices for discourse in online and offline world.  According to the HLEF report “The media and information literacy is a preventive, rather than a reactive solution, engendering critical thinking skills that are crucial for the 21st century citizen living in an increasingly digital environment.”

The HLEG stresses that media literacy is an important action line as a response to disinformation because it can empower individual users as suggested above and mass empowerment of users will lead to greater social resilience against disinformation and perhaps other disorders of the information age.

The HLEG recommends that European institutions and national governments should

  • recognize media and information literacy as core literacy by integrating critical media literacy into the core literacies guaranteed to all schoolchildren in Europe, with formal status in national school curricula.
  • mandate teacher training colleges to include critical media literacy modules and encourage critical media literacy to become an integral part of all subject-learning, lifelong learning for teachers. EU could support such teacher training through Erasmus+, Training and Education 2020 and similar schemes.

It recommends further that professional media and fact-checkers commit to playing an active role in media literacy education, adding their field experience and technological expertise to tested and verified media literacy approaches.

 

Finnish curriculum

The new Finnish core curriculum is already updated to meet the recommendations of the HLEG. All the Finnish schools should provide their pupils basic competences to use information independently and in interaction with others for problem-solving, argumentation, reasoning, drawing of conclusions and invention and they should have opportunities to analyse the topic being discussed critically from different viewpoints. The students should be able to know where and how to search information and they should be able to evaluate the usability and reliability of sources. The schools should also support the students’ growth into active, responsible, and enterprising citizens.

Teacher training

There is nevertheless a gap between the theory and practice. According to my experience, teachers need updated set of tools and methods to deal with the increase of the quantity of information and diversification of the variety of sources. In addition, the media landscape is re-shaping constantly and it has become more and more difficult to distinguish information from dis-information and authenticity of the photos and videos.

Schools and teachers need updated set of tools and methods in order to be able to meet the MIL curricula goals and to provide support and encouragement for their pupils which are confronting and dealing with unclear and conflicting information.

In the French-Finnish school of Helsinki (click here to visit our media education site), we have piloted various methods with great success togehter with the experts of FaktabaariEDU , but we still need to work a lot to update our tools and upskill our teachers even further. Therefore we have launched a rather ambitious European level ERASMUS+ application in order to join the forces with MIL experts around the Europe.

 

Advertisements

What would you like your child to learn at school tomorrow?

What would you like your child to learn at school tomorrow?

What kind of knowledge and skills does a young adult need in the 21st century? What is really worth teaching and learning, and what kind of attitudes will be needed in future society? In this article, Kari Kivinen ponders these questions on future education.

https://www.schooleducationgateway.eu/en/pub/viewpoints/experts/what-would-you-like-your-child.htm

Qu’aimeriez-vous que votre enfant apprenne à l’école demain ?

Quel type de connaissances et de compétences un jeune adulte doit-il posséder au XXIe siècle ? Que faut-il à tout prix enseigner et apprendre et quels types d’attitudes seront nécessaires dans la société de demain ? Dans cet article, Kari Kivinen réfléchit à ces questions sur l’avenir de l’éducation.

https://www.schooleducationgateway.eu/fr/pub/viewpoints/experts/what-would-you-like-your-child.htm

 

Mitä sinä haluaisit, että lapsesi oppisi koulussa huomenna?

Mitä tietoja ja taitoja nuori aikuinen tarvitsee 21. vuosisadalla? Mitkä asiat ovat todella opettamisen ja oppimisen arvoisia? Millaisia asenteita tarvitaan tulevaisuuden yhteiskunnassa? Tässä artikkelissa Kari Kivinen pohtii näitä tulevaisuuden koulutusta koskevia kysymyksiä.

https://www.schooleducationgateway.eu/fi/pub/viewpoints/experts/what-would-you-like-your-child.htm

 

 

Tekijänoikeuskasvatushankkeet EU-tasolla

 

Antipiratismipäivän aikataulu ja ohjelma

Tekijänoikeuskasvatushankkeet  EU-tasolla 

Lataa PowerPoint-esitykseni tästä: Kari Kivinen – esitys 23052017

Henkinen omaisuus

Henkisellä omaisuudella (Intellectual Property eli IP) tarkoitetaan sitä, että ihmisten tekemille keksinnöille, innovaatioille ja luomuksille voidaan hakea suojaa:

  • Mallit esittävät, miltä tuotteet näyttävät
  • Tavaramerkit kertovat kuluttajille tuotteiden alkuperän
  • Tekijänoikeudet liittyvät taiteellisiin tuotoksiin, kuten kirjoihin, musiikkiin, maalauksiin, veistoksiin ja elokuviin
  • Patentit suojaavat teknisiä keksintöjä kaikilla tekniikan aloilla

Kopioston vuonna 2015 tekemän “Copyright and teaching” tutkimuksen mukaan:

  • 35–50% opettajista oli kohdannut tekijänoikeuspulmia jossain vaiheessa uraansa
  • Opettajat eivät oikein tiedä, mitä he saavat tehdä voimassaolevien lakien, asetusten ja sopimusten mukaan
  • Tekijänoikeusasiat koetaan usein epäselvinä ja vaikeina.
  • Opetusympäristöt ovat digitalisoitumassa ja elektronisten materiaalien määrä lisääntyy. Opettajat toivovat selkeitä, tulostettuja ohjeita siitä, mikä on opetustilanteessa sallittua.
  • Opettajat toivovat enemmän tekijänoikeuskoulutusta opettajankoulutukseen ja täydennyskoulutukseen!

Saman tapaisiin johtopäätöksiin on tultu myös EUIPOssa eli Euroopan Unionin teollisuusoikeuksien virastossa Alicantessa.  EUIPO tilasi 2013 tutkimuksen ” Euroopan kansalaiset ja henkinen omaisuus: käsitys, tuntemus ja käyttäytyminen “. Tutkimus uusittiin vuonna 2016 ja se kattoi EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset ja kussakin 28 jäsenvaltiossa asuvat vähintään 15-vuotiaat henkilöt. Tutkimuksessa tehtiin yhteensä 26 555 haastattelua.

Vaikka tutkimuksen mukaan henkisen omaisuuden oikeuksien tuki on EU: n kansalaisten keskuudessa korkea ja yleinen tuntemus lisääntyy – niin nuorella ikäluokalla se on kuitenkin heikkenemässä. Väärennettyjä tuotteita ostavien määrä on pieni, mutta nuorilla se on kasvussa. Laillisten lähteiden suosion ja käytön lisääntyminen (esim. Netflix, Spotify jne) ei ole vielä johtanut laittomien lähteiden käytön vähenemiseen.

On tehtävä enemmän, jotta erityisesti nuoret ymmärtäisivät henkisen omaisuuden merkityksen taloudellemme ja yhteiskunnallemme, varsinkin nyt, kun innovoinnin ja luovuuden kannustaminen on talouspolitiikan painopiste EU:ssa!

  • 7% on ostanut väärennettyjä tuotteita viimeisen vuoden aikana – 15-24 vuotiailla tämä luku on 15 %, peräti 9% enemmän kuin 2013.
  • 41 % nuorista oli sitä mieltä, että väärennettyjen tuotteiden ostaminen on hyväksyttävää, jos alkuperäinen tuote on liian kallis.
  • 10% on hankkinut väärennettyjä tuotteita “tietämättään” – nuorilla tämä luku on 27 %

IPR-alat & Euroopan talous

Teollis- ja tekijänoikeuksia paljon käyttävät alat työllistävät Euroopassa suoraan ja välillisesti 38 % väestöstä ja ne muodostavat merkittävän osan EU:n taloutta ja vientiä. Tässä joitakin tunnuslukuja:

  • Teollis- ja tekijänoikeuksia käyttävien alojen osuus kaikista EU:ssa vuosina 2011–2013 luoduista työpaikoista on 27,8 prosenttia.
  • 60 miljoonaa eurooppalaista oli töissä aloilla, joilla teollis- ja tekijänoikeuksia käytetään paljon. Kun otetaan huomioon välillisesti luodut työpaikat, teollis- ja tekijänoikeuksista riippuvaisten työpaikkojen kokonaismäärä nousee 82,2 miljoonaan (38,1 prosenttia).
  • Teollis- ja tekijänoikeuksia käyttävien alojen osuus BKT:sta on EU:ssa oli yli 42 prosenttia, eli 5,7 biljoonaa euroa. Myös EU:n kaupassa muun maailman kanssa niiden osuus oli muita aloja suurempi. Niillä saatiin aikaan kauppataseen ylijäämää, joka auttoi pitämään EU:n ulkoisen kauppataseen tasapainossa.

Siksi olisikin ensiarvoisen tärkeää rohkaista ja kannusta nuoria luovuuteen, innovatiivisyyteen ja yrittäjyyteen ja kertoa heille miten he voivat suojata omat luomuksensa, yrityksensä & start-uppinsa oman hyvinvointinsa ja elantonsa varmistamiseksi.

Henkisen omaisuuden EU-kasvatusverkostohanke

Hanke, joka rohkaisee ja vahvistaa nuorten eurooppalaisten luovuutta, innovointia ja yrittäjyyttä

Henkisen omaisuuden kasvatusverkostohankkeen (Intellectual Property in Education Network) tavoitteena on yhdessä 28 EU-opetusministeriön, EUIPOn ja muiden IP-tahojen (esim. WIPO, EPO jne ) sekä koulutusalan asiantuntijajärjestöjen ja opettajien verkostojen yhteistyönä:

  • Tuottaa relevanttia IP-tietoa ja tilastoja päätöksentekoprosessien tueksi ja helpottamiseksi;
  • Vaikuttaa EU:n avaintaitoihin ehdottamalla IP-sisältöjä;
  • Tarkastella kansallisten opetussuunnitelmien IP-sisältöjä;
  • Kerätä ja jakaa hyviä käytänteitä verkoston jäsenten välillä (positiiviset ja tehokkaat hankkeet, materiaalit, kampanjat jne.);
  • Kehittää ja testata oppilaille ja opettajille tarkoitettuja moderneja ja ajantasaisia resursseja, jotka voivat toimia hyvänä esimerkkeinä;
  • Luoda käytännöllinen ja hyödyllinen sosiaalinen verkosto IP-asioiden kanssa työskenteleville virkamiehille EU-jäsenvaltioissa.

Yhteistyö alkoi huhtikuussa 2016 ja olemme päässeet jo hyvään vauhtiin.

Mikä on tilanne Suomessa?

Suomalaisten nuorten IP-asenteet ovat melko lähellä  EU:n keskiarvoja. Suomessa tehdään kuitenkin tällä hetkellä paljon hyvää ja vaikuttavaa työtä asenteiden muuttamiseksi IP-myönteisimmiksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tehnyt uraa uurtavaa ja eurooppalaisittain katsottuna esimerkillistä yhteistyötä tekijänoikeusjärjestöjen kanssa jo 1980-luvun puolivälistä lähtien.

Kesällä 2016 käyttöönotetut opetussunnitelmat sisältävät erittäin kattavasti IP-tavoitteita. Pulmana on tällä hetkellä OPS2016  jalkauttaminen käytäntöön. Opettajien täydennyskoulutukselle ja opetussuunnitelmia tukevalle opetusmateriaalille on suuri tarve.

Suomessa oppilaitoksilla on opetus- ja kulttuuriministeriön ja tekijänoikeusjärjestöjen  yhdessä sopima kopiointilupa, joka antaa opettajille ja oppilaille aidon mahdollisuuden käyttää monipuolisia AV-materiaaleja opetuksessa ja oppimisen tukena. Tämän vuoden alusta tehtävä on siirtynyt opetus- ja kulttuuriministeriöltä opetushallitukselle.

Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore on tehnyt erittäin perinpohjaista tekijänoikeustutkimusta. Viimeisten vuosien aikana on julkaistu 37 tutkimusta  tekijänoikeusjärjestelmän toimivuuden arvioinnista. Viime vuonna aloitetun uuden tutkimushankkeen tavoitteena on kehittää päätöksentekoa tukevaa tekijänoikeusjärjestelmän arviointi- ja analyysityötä Suomessa.

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ja muut alan toimijat tekevät aktiivisesti monenlaista nuorisolle suunnattua käytännön tekijänoikeus tiedotus- ja koulutustyötä. Näkyvä kampanjointi on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että tilanne Suomessa eurooppalaisittain katsottuna on varsin  hyvä.

Olen erittäin ylpeänä esitellyt erilaisissa kansainvälisissä konferensseissa Kopiraittila.fi sivustoa, joka on tuotettu opetus- ja kultturiministeriön ja Kopioston yhteistyönä.  Pelillinen sivusto julkaistiin kesällä 2016 ja sitä on täydennetty  tämän vuoden aikana. Sivusto on rakennettu huolella ja onnistuneesti – se on mielenkiintoinen, ajantasainen, informatiivinen ja vielä sen lisäksi hauska ja helppo käyttää. Suomen seuraava koulutusvientituote? Ehkäpä hyvinkin!

Kari Kivinen, EUIPO:n henkisen omaisuuden kasvatusverkostohankkeen puheenjohtaja, rehtori, Helsingin ranskalais-suomalainen koulu

 

Mielenkiintoista lisätietoa IP-alojen merkittävyydestä EU:n talouteen, työllisyyteen ja vientiin:

Koulutusmietteitä Eurooppa-päivänä

Hyvää Eurooppa-päivää kaikille!

 

Koulutusmietteitä Eurooppa-päivänä

EU:n koulutuspolitiikka

EU:n myötä suomalaisille on avautunut mahdollisuus asua, tehdä työtä ja opiskella missä EU-maassa tahansa. Aika hyvin suomalaiset ovat tätä mahdollisuutta hyödyntäneetkin. EU on vapauttanut tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman liikkuvuuden jäsenmaiden alueella.  Onpa suurella osaa EU:n jäsenmaista sama valuuttakin.  On kuitenkin yksi alue, jossa jokainen jäsenvaltio on suvereeni – nimittäin koulutus.

Jokainen EU-jäsenvaltio päättää omasta koulutuspolitiikastaan itsenäisesti. Siksi eurooppalaiset koulujärjestelmät eroavatkin toisistaan melkoisesti. Eurydicen julkaisut ja raportit antavat erinomaista ja helposti vertailtavaa tietoa EU:n kouluoloista.

EU on kyllä yrittänyt ottaa jonkinlaisen roolin koulujärjestelmien parantamis- ja uudenaikaistamispyrkimysten tukijana ja täydentäjänä. Jäsenvaltiot saavat vuosittain maakohtaisia suosituksia Euroopan Komission Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti.

Koulutusasioissa Euroopan Parlamentin pitkän aikavälin strategisena tavoitteena on ollut tehdä elinikäisestä oppimisesta ja liikkuvuudesta todellisuutta, parantaa koulutuksen laatua ja tehokkuutta, edistää tasapuolisuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aktiivista kansalaisuutta sekä edistää luovuutta, innovointia ja yrittäjyyttä kaikilla koulutustasoilla.

Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2006 antama suositus kahdeksasta elinikäisen oppimisen avaintaidoista on huomioitu laajalti eri maiden opetussuunnitelmia uudistettaessa. Niin myös Suomessa, vaikkei EU:n kompetensseja kopioitukaan sellaisenaan. Euroopan Komission koulutuksen ja kulttuurin pääosasto on päivittämässä näitä avaintaitoja ensi kesän ja syksyn aikana.

Ehkäpä kaikkein näkyvin ja onnistunein EU-koulutushanke on Erasmus+ vaihto-ohjelma, joka tarjoaa vaihtomahdollisuuden yli neljälle miljoonalle opiskelijalle vuoteen 2020 mennessä.

Suomalainen koulujärjestelmä

Palasin viime syksynä Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun rehtoriksi Eurooppa-koulun pääsihteerin paikalta. Brysselistä käsin tein läheistä yhteistyötä kaikkien EU-Instituutioiden ja EU-maiden opetusministeriöiden kanssa. Kokemuksesta voin kertoa, että suomalaista koulujärjestelmää arvostetaan ja ihmetellään kaikkialla Euroopassa ja sen ulkopuolellakin. Miten onkin mahdollista, että pieni pohjoinen maa on onnistunut kehittämään oman ja omintakeisen opetusjärjestelmä-konseptin, joka tuottaa kohtalaisen vaatimattomilla kustannuksilla loistavia tuloksia? Suomalaisilla koulunkehittäjillä on ollut uskallusta ja itseluottamusta tehdä asiat toisin kuin muualla!

Mielestäni suomalaisen koulutusjärjestelmän ehdoton valtti on se, että oppilaat oppivat koulussa akateemisten tietojen ja taitojen lisäksi myös konkreettisia taitoja jokapäiväistä elämää varten. Jokainen suomalainen lapsi osaa sahata, naulata, neuloa ja ommella – kiitos monipuolisen käsityöopetuksen. Jokainen koululainen oppii tekemään ruokaa, tiskaamaan, siivoamaan ja pesemään pyykkiä jo koulussa. Näitä taitoja ei opetella muualla kuin Pohjoismaissa.

Muutama vuosi sitten kansainvälisessä mediassa levisi uutinen, että Suomi on päivittämässä erinomaiseksi luokiteltua opetussuunnitelmaansa. Monet ulkomaalaiset kollegat päivittelivät, miksi ihmeessä muuttaa erinomaiseksi rankattua koulujärjestelmää. Välitin heille Opetushallituksen selkeän ja ytimekkään vastauksen –  siksi, että maailma koulun ympärillä muuttuu kovaa vauhtia ja samalla yhteiskunnassa, työelämässä ja elämässä tarvittavat tiedot ja taidot muuttuvat.

Suomalaisen opetussuunnitelman laadintaprosessin konsultoiva ote herättää ihastusta muualla Euroopassa. Suomessa paikalliset opetuksen järjestäjät ja opettajat ovat saaneet suunnitella ja muokata oman opetussuunnitelmansa paikallisten tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan opetussuunnitelmien perusteiden antaman kehyksen pohjalta. Vaikka prosessi on ollut monessa kouluyhteisössä työteliäs ja raskas ponnistus, on opetussuunnitelman jalkauttamisvaiheessa helpompi sitoutua uudistukseen, johon on itse saanut mahdollisuuden vaikuttaa.

Kaksi vuotta sitten kansainvälinen lehdistö uutisoi laajasti, että Suomessa hylätään perinteiset oppiaineet ja siirrytään ilmiöopetukseen. Uutisessa oli sen verran perää, että Suomessa todella luotiin ns. ”monialainen oppimiskokonaisuus”-konsepti (ilmiö-opetus tai MOK), jossa oppilaat tutustuvat heidän kannaltaan kiinnostaviin ja merkityksellisiin ilmiöihin ainerajat ylittäen. Tarkoituksena on auttaa heitä hahmottamaan, miten eri aineissa opiskeltavat asiat liittyvät toisiinsa, mitkä ovat asioiden vuorovaikutussuhteet ja yhteydet, ja mikä on ilmiön liitoskohta oikeaan elämään – joka ei todellakaan jakaudu oppiaineisiin.

Kun muualla maailmassa lisätään matematiikan ja luonnontieteiden tuntimääriä, niin Suomessa uusi tuntijako toi lisää tunteja yhteiskuntaoppiin, liikuntaan, musiikkiin ja kuvataiteeseen. Kun muualla satsataan valtavat määrät resursseja kansallisten oppimistulosten vuosittaisiin kontrollitestauksiin, niin Suomessa pidetään tärkeänä oppilaiden yksilöllistä oppimista ohjaavaa ja kannustavaa palautetta. Oppilaiden suorituksia ei verrata toisiinsa eikä arviointi kohdistu oppilaiden persoonaan, temperamenttiin tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

Kaikissa muissa EU-maissa koulutuksen laaduntarkkailusta vastaavat koulutarkastajat. Meillä Suomessa koulutarkastajien virat lakkautettiin jo 90-luvun alussa. Minut on kutsuttu peräti kahdesti Euroopan koulutarkastajien (SICI – The Standing International Conference of Inspectorates) konferenssiin selittämään, miten voi olla mahdollista, että Suomen opetuksen taso voi olla niin korkeatasoista ilman aktiivista tarkastuslaitosta.

Suomalaisilla kouluilla ja koulujen rehtoreilla on lisäksi verraten laaja autonomia tehdä valintoja ja ottaa vastuuta omasta toiminnastaan, oppilaiden oppimisesta ja heidän hyvinvoinnistaan.

Uusi OPS määrittelee uudella tavalla myös oppilaiden oppimisympäristön – oppimista tapahtuu koulussa, mutta myös koulun ulkopuolella. Kouluja kannustetaan yhteistyöhön yhteisöjen ja yritysten kanssa! Tämä on mielestäni todella hieno asia, jossa suomalaiset ovat edelläkävijöitä.

Opettajia rohkaistaan hyödyntämään tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia monimuotoisten oppimisympäristöjen luomiseksi, ylioppilaskirjoitukset muuttuvat vähitellen sähköisiksi, ja puhutaan digi-loikasta. Tällä alueella Suomi olisi mielestäni voinut aktivoitua paljon aikaisemmin.

OPS 2016 toteutuminen käytännössä

Olen johtanut viime syksystä lähtien 800 oppilaan yhtenäiskoulua, jossa uutta opetussuunnitelmaa on pyritty jalkauttamaan toden teolla.  Olen huomannut, että uudistusten siirtäminen käytäntöön on haastavaa. Toisaalta olemme kokeneet myös aivan uudenlaisia onnistumisen elämyksiä.

Digi-loikan toteutus vaatii sekä laite- että henkilöresursseja ja melko perinpohjaista opettajien täydennyskoulutusta.  Koodaamista on vaikea opettaa, jos ei sitä osaa oikein itsekään. Sähköiset ylioppilaskokeet vaativat harjoittelua – myös opettajilta, jotka joutuvat laatimaan ja toteuttamaan harjoituskokeita.

Uuden oppilasarviointifilosofian tavoitteiden toteuttaminen edellyttää toimivien koulukohtaisten käytänteiden luomista ja konkreettisia työkaluja esimerkiksi vertais- ja itsearviointiin. Ne ovat vielä työn alla. Ilmiö-opetus on sen sijaan onnistunut yli odotusten. Eri aineiden opettajat ovat toteuttaneet yhdessä oppilaiden kanssa luovia ja uskomattoman monipuolisia yhteisprojekteja. Yhdessä tekeminen ja yhdessä oppiminen on luonut aivan uudenlaisen interaktiivisen dynamiikan opettajien ja oppilaiden välille.

Yhteistyö yhteisöjen, yritysten ja alumnien kanssa on vielä idullaan, mutta jo nyt toteutetut projektit ovat osoittautuneet todella tärkeäksi oppilaiden oppimista rikastuttavaksi uudeksi tavaksi toimia.

Oheisinnovaatioita

Suomessa tehdään merkittävää koulutukseen liittyvää innovaatiotyötä myös monella muulla rintamalla.

Koulukiusaaminen on globaali ilmiö, jota on tutkittu ansiokkaasti Turun yliopistossa. Tutkimustieto on siirretty todella taidokkaasti KiVa-projektiin, joka on vähentänyt ja estänyt KiVa-kouluissa kiusaamista merkittävästi. KiVa on eurooppalaisittain katsottuna erittäin kiinnostava ja tärkeä koulutusvientihanke.

Euroopassa on verraten vaatimattomat ja ehtyvät luonnonvarat. Olemme pärjänneet kansainvälisessä kilpailussa lähinnä hyvän koulutuksen ja henkisen pääomamme avuin. EUIPON tutkimusten mukaan nuorison henkisen omaisuuden arvostus on laskusuunnassa niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassakin. Suomen Opetusministeriö on tehnyt hyvää työtä yhdessä Kopioston kanssa luomalla uuden Kopiraittila.fi sivuston, joka sisältää monipuolisimman, hauskimman ja informatiivisimman koskaan näkemäni materiaalikokonaisuuden tekijänoikeuksien opettamiseen. Tämän tapaisella sivustolla olisi käyttöä myös muissa EU-maissa.

Koulumme kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisilla oppilailla on ollut mahdollisuus osallistua Taloudellisen Tiedotustoimikunnan TATin järjestämään yrityskylään.  Yrityskylä antaa oppilaille roolipelin muodossa mahdollisuuden tutustua yhteiskuntaan, talouteen, yrittäjyyteen ja työelämään innostavalla tavalla. En ihmettele yhtään, että yrityskylä on palkittu maailman parhaana koulutusinnovaationa.

Innovaationa voi pitää sitäkin, että suomalaiset koulut joutuvat tarjoamaan lämpimän ja terveellisen aterian päivittäin kaikille, myös erityisruokavaliota noudattaville oppilaille. Tämä on eurooppalaisesta näkökulmasta poikkeuksellinen palvelu. Suomalaisten toimijoiden tieto-taito onkin tällä saralla maailman huippuluokkaa. Hyvin ruokitut oppilaat myös oppivat paremmin. Kouluruokailu on osaltaan tasoittanut sosioekonomisia eroja ja luonut ehyttä koulupäivää kaikenikäisille.

Eurooppa-päivä 9.5.

OECD:n PISA-tutkimukset ovat olleet vuonna 2000 julkaistuista ensimmäisistä tuloksista lähtien parasta mahdollista mainosta Suomen koulujärjestelmälle. Vaikka tulokset ovat huippuvuosista hieman heikentyneet, ovat suomalaisten oppilaiden tulokset kaikilla osa-aluilla yhä maailman kärkiluokkaa.  Olen varma siitä, että uuden opetussuunnitelman vakiinnuttua käyttöön, voimme olla tulevaisuudessakin ylpeitä osaavista oppilaistamme, korkeasti koulutetuista opettajistamme ja aikaansa seuraavasta ja uudistuvasta koululaitoksestamme.

Tiistaina, 9.5.2017, vietetään Eurooppa-päivää. Opettajat voivat käydä lataamassa ja tilaamassa EU-aiheisia opetusmateriaaleja, pelejä, karttoja ja PowerPoint-esityksiä EU:n opettajainhuoneesta tai Ulkoasianministeriön Eurooppa-tiedotuksesta.

 

Hyvää Eurooppa-päivää!

Kari Kivinen

Rehtori

THE EU, EDUCATION & ASSESSEMENT

NPLI 2014 – New York

”Challenging the way we measure success”

NPLI cover jpg

 “The comparative success of schools and their students generates news stories, commentaries and editorials. They provoke questions and challenge assumptions. Why are other nations “doing better?” What is different about teacher preparation, expectations for students, availability of family supports, opportunities for teacher collaboration and after-school programs?

International Forum brings together Education Leaders from around the world, including: the European Union, Finland, South Korea and the United States.”

Download here the brochure of the conference:  NPLI.2014.Brochure

NPLI goes global, July 14, 2014

THE EU, EDUCATION & ASSESSEMENT

PhD Kari Kivinen

I was invited to participate in the International Forum of NPLI. In the last minute I had to cancel my participation. I had nevertheless prepared a presentation, which I have submitted to the chair of the conference.

I have collected some information about the diversity of the education field in EU, and I have chosen some supporting maps and graphs to illustrate the variety of assessment practices in EU Member States (source EURYDICE). In the end of the presentation I share my  personal vision with the meeting –  Assessment should and could be used for something good!

According to my view, assessment and accountability approach is here to stay. We cannot avoid it. But, we educators should not leave the  assessment outcomes to the bureaucrats, administrators, bursars or politicians! We should use them actively to improve the learning and teaching in our schools!

Assessment can be an useful and powerful tool for an educator, if it is skillfully used for the right purposes!

Educational systems should be encouraged to promote school self-evaluation and self-regulation through internal quality assurance processes using assessment results as basis. The internal organizational self-regulation seems to be the most efficient way to achieve a positive and sustainable change in the school society.

We are now-a-days submerged and overwhelmed with the assessment data, but we are not yet profiting it effectively for school improvement purposes.

The evaluation information should be organized and shared in ways that facilitate effective use of the outcomes by schools and avoid misuse of assessment results.

There is a need –  at least here in Europe – to grow the capacity of our Heads in this field. Further training is needed to develop their ability to use and understand evaluation processes and the range of data available.

In addition, there  seems to be a need for School Heads to have specific (self-)evaluation tools and instruments to ensure that evaluation contributes to the improvement of teaching and learning.

Download here the pdf-file of my presentation!

kivinen-npli-presentation-proofread (3)