Tekijänoikeuskasvatushankkeet EU-tasolla

 

Antipiratismipäivän aikataulu ja ohjelma

Tekijänoikeuskasvatushankkeet  EU-tasolla 

Lataa PowerPoint-esitykseni tästä: Kari Kivinen – esitys 23052017

Henkinen omaisuus

Henkisellä omaisuudella (Intellectual Property eli IP) tarkoitetaan sitä, että ihmisten tekemille keksinnöille, innovaatioille ja luomuksille voidaan hakea suojaa:

  • Mallit esittävät, miltä tuotteet näyttävät
  • Tavaramerkit kertovat kuluttajille tuotteiden alkuperän
  • Tekijänoikeudet liittyvät taiteellisiin tuotoksiin, kuten kirjoihin, musiikkiin, maalauksiin, veistoksiin ja elokuviin
  • Patentit suojaavat teknisiä keksintöjä kaikilla tekniikan aloilla

Kopioston vuonna 2015 tekemän “Copyright and teaching” tutkimuksen mukaan:

  • 35–50% opettajista oli kohdannut tekijänoikeuspulmia jossain vaiheessa uraansa
  • Opettajat eivät oikein tiedä, mitä he saavat tehdä voimassaolevien lakien, asetusten ja sopimusten mukaan
  • Tekijänoikeusasiat koetaan usein epäselvinä ja vaikeina.
  • Opetusympäristöt ovat digitalisoitumassa ja elektronisten materiaalien määrä lisääntyy. Opettajat toivovat selkeitä, tulostettuja ohjeita siitä, mikä on opetustilanteessa sallittua.
  • Opettajat toivovat enemmän tekijänoikeuskoulutusta opettajankoulutukseen ja täydennyskoulutukseen!

Saman tapaisiin johtopäätöksiin on tultu myös EUIPOssa eli Euroopan Unionin teollisuusoikeuksien virastossa Alicantessa.  EUIPO tilasi 2013 tutkimuksen ” Euroopan kansalaiset ja henkinen omaisuus: käsitys, tuntemus ja käyttäytyminen “. Tutkimus uusittiin vuonna 2016 ja se kattoi EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset ja kussakin 28 jäsenvaltiossa asuvat vähintään 15-vuotiaat henkilöt. Tutkimuksessa tehtiin yhteensä 26 555 haastattelua.

Vaikka tutkimuksen mukaan henkisen omaisuuden oikeuksien tuki on EU: n kansalaisten keskuudessa korkea ja yleinen tuntemus lisääntyy – niin nuorella ikäluokalla se on kuitenkin heikkenemässä. Väärennettyjä tuotteita ostavien määrä on pieni, mutta nuorilla se on kasvussa. Laillisten lähteiden suosion ja käytön lisääntyminen (esim. Netflix, Spotify jne) ei ole vielä johtanut laittomien lähteiden käytön vähenemiseen.

On tehtävä enemmän, jotta erityisesti nuoret ymmärtäisivät henkisen omaisuuden merkityksen taloudellemme ja yhteiskunnallemme, varsinkin nyt, kun innovoinnin ja luovuuden kannustaminen on talouspolitiikan painopiste EU:ssa!

  • 7% on ostanut väärennettyjä tuotteita viimeisen vuoden aikana – 15-24 vuotiailla tämä luku on 15 %, peräti 9% enemmän kuin 2013.
  • 41 % nuorista oli sitä mieltä, että väärennettyjen tuotteiden ostaminen on hyväksyttävää, jos alkuperäinen tuote on liian kallis.
  • 10% on hankkinut väärennettyjä tuotteita “tietämättään” – nuorilla tämä luku on 27 %

IPR-alat & Euroopan talous

Teollis- ja tekijänoikeuksia paljon käyttävät alat työllistävät Euroopassa suoraan ja välillisesti 38 % väestöstä ja ne muodostavat merkittävän osan EU:n taloutta ja vientiä. Tässä joitakin tunnuslukuja:

  • Teollis- ja tekijänoikeuksia käyttävien alojen osuus kaikista EU:ssa vuosina 2011–2013 luoduista työpaikoista on 27,8 prosenttia.
  • 60 miljoonaa eurooppalaista oli töissä aloilla, joilla teollis- ja tekijänoikeuksia käytetään paljon. Kun otetaan huomioon välillisesti luodut työpaikat, teollis- ja tekijänoikeuksista riippuvaisten työpaikkojen kokonaismäärä nousee 82,2 miljoonaan (38,1 prosenttia).
  • Teollis- ja tekijänoikeuksia käyttävien alojen osuus BKT:sta on EU:ssa oli yli 42 prosenttia, eli 5,7 biljoonaa euroa. Myös EU:n kaupassa muun maailman kanssa niiden osuus oli muita aloja suurempi. Niillä saatiin aikaan kauppataseen ylijäämää, joka auttoi pitämään EU:n ulkoisen kauppataseen tasapainossa.

Siksi olisikin ensiarvoisen tärkeää rohkaista ja kannusta nuoria luovuuteen, innovatiivisyyteen ja yrittäjyyteen ja kertoa heille miten he voivat suojata omat luomuksensa, yrityksensä & start-uppinsa oman hyvinvointinsa ja elantonsa varmistamiseksi.

Henkisen omaisuuden EU-kasvatusverkostohanke

Hanke, joka rohkaisee ja vahvistaa nuorten eurooppalaisten luovuutta, innovointia ja yrittäjyyttä

Henkisen omaisuuden kasvatusverkostohankkeen (Intellectual Property in Education Network) tavoitteena on yhdessä 28 EU-opetusministeriön, EUIPOn ja muiden IP-tahojen (esim. WIPO, EPO jne ) sekä koulutusalan asiantuntijajärjestöjen ja opettajien verkostojen yhteistyönä:

  • Tuottaa relevanttia IP-tietoa ja tilastoja päätöksentekoprosessien tueksi ja helpottamiseksi;
  • Vaikuttaa EU:n avaintaitoihin ehdottamalla IP-sisältöjä;
  • Tarkastella kansallisten opetussuunnitelmien IP-sisältöjä;
  • Kerätä ja jakaa hyviä käytänteitä verkoston jäsenten välillä (positiiviset ja tehokkaat hankkeet, materiaalit, kampanjat jne.);
  • Kehittää ja testata oppilaille ja opettajille tarkoitettuja moderneja ja ajantasaisia resursseja, jotka voivat toimia hyvänä esimerkkeinä;
  • Luoda käytännöllinen ja hyödyllinen sosiaalinen verkosto IP-asioiden kanssa työskenteleville virkamiehille EU-jäsenvaltioissa.

Yhteistyö alkoi huhtikuussa 2016 ja olemme päässeet jo hyvään vauhtiin.

Mikä on tilanne Suomessa?

Suomalaisten nuorten IP-asenteet ovat melko lähellä  EU:n keskiarvoja. Suomessa tehdään kuitenkin tällä hetkellä paljon hyvää ja vaikuttavaa työtä asenteiden muuttamiseksi IP-myönteisimmiksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tehnyt uraa uurtavaa ja eurooppalaisittain katsottuna esimerkillistä yhteistyötä tekijänoikeusjärjestöjen kanssa jo 1980-luvun puolivälistä lähtien.

Kesällä 2016 käyttöönotetut opetussunnitelmat sisältävät erittäin kattavasti IP-tavoitteita. Pulmana on tällä hetkellä OPS2016  jalkauttaminen käytäntöön. Opettajien täydennyskoulutukselle ja opetussuunnitelmia tukevalle opetusmateriaalille on suuri tarve.

Suomessa oppilaitoksilla on opetus- ja kulttuuriministeriön ja tekijänoikeusjärjestöjen  yhdessä sopima kopiointilupa, joka antaa opettajille ja oppilaille aidon mahdollisuuden käyttää monipuolisia AV-materiaaleja opetuksessa ja oppimisen tukena. Tämän vuoden alusta tehtävä on siirtynyt opetus- ja kulttuuriministeriöltä opetushallitukselle.

Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore on tehnyt erittäin perinpohjaista tekijänoikeustutkimusta. Viimeisten vuosien aikana on julkaistu 37 tutkimusta  tekijänoikeusjärjestelmän toimivuuden arvioinnista. Viime vuonna aloitetun uuden tutkimushankkeen tavoitteena on kehittää päätöksentekoa tukevaa tekijänoikeusjärjestelmän arviointi- ja analyysityötä Suomessa.

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ja muut alan toimijat tekevät aktiivisesti monenlaista nuorisolle suunnattua käytännön tekijänoikeus tiedotus- ja koulutustyötä. Näkyvä kampanjointi on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että tilanne Suomessa eurooppalaisittain katsottuna on varsin  hyvä.

Olen erittäin ylpeänä esitellyt erilaisissa kansainvälisissä konferensseissa Kopiraittila.fi sivustoa, joka on tuotettu opetus- ja kultturiministeriön ja Kopioston yhteistyönä.  Pelillinen sivusto julkaistiin kesällä 2016 ja sitä on täydennetty  tämän vuoden aikana. Sivusto on rakennettu huolella ja onnistuneesti – se on mielenkiintoinen, ajantasainen, informatiivinen ja vielä sen lisäksi hauska ja helppo käyttää. Suomen seuraava koulutusvientituote? Ehkäpä hyvinkin!

Kari Kivinen, EUIPO:n henkisen omaisuuden kasvatusverkostohankkeen puheenjohtaja, rehtori, Helsingin ranskalais-suomalainen koulu

 

Mielenkiintoista lisätietoa IP-alojen merkittävyydestä EU:n talouteen, työllisyyteen ja vientiin:

Advertisements

Koulutusmietteitä Eurooppa-päivänä

Hyvää Eurooppa-päivää kaikille!

Kirjoitin Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) Opetin-blogiin mietteitä Eurooppa-päivästä, koulutuksesta ja suomalaista koulujärjestelmästä.

Tekstiä ja mietteitä kertyi aika tavalla, vaikka artikkelin piti olla lyhyt ja ytimekäs. Jouduin karsimaan blogi-artikkelia melkoisesti, ja päätin julkaista pitkän version pohdinnoista tässä alla!

Koulutusmietteitä Eurooppa-päivänä

EU:n koulutuspolitiikka

EU:n myötä suomalaisille on avautunut mahdollisuus asua, tehdä työtä ja opiskella missä EU-maassa tahansa. Aika hyvin suomalaiset ovat tätä mahdollisuutta hyödyntäneetkin. EU on vapauttanut tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman liikkuvuuden jäsenmaiden alueella.  Onpa suurella osaa EU:n jäsenmaista sama valuuttakin.  On kuitenkin yksi alue, jossa jokainen jäsenvaltio on suvereeni – nimittäin koulutus.

Jokainen EU-jäsenvaltio päättää omasta koulutuspolitiikastaan itsenäisesti. Siksi eurooppalaiset koulujärjestelmät eroavatkin toisistaan melkoisesti. Eurydicen julkaisut ja raportit antavat erinomaista ja helposti vertailtavaa tietoa EU:n kouluoloista.

EU on kyllä yrittänyt ottaa jonkinlaisen roolin koulujärjestelmien parantamis- ja uudenaikaistamispyrkimysten tukijana ja täydentäjänä. Jäsenvaltiot saavat vuosittain maakohtaisia suosituksia Euroopan Komission Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti.

Koulutusasioissa Euroopan Parlamentin pitkän aikavälin strategisena tavoitteena on ollut tehdä elinikäisestä oppimisesta ja liikkuvuudesta todellisuutta, parantaa koulutuksen laatua ja tehokkuutta, edistää tasapuolisuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aktiivista kansalaisuutta sekä edistää luovuutta, innovointia ja yrittäjyyttä kaikilla koulutustasoilla.

Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2006 antama suositus kahdeksasta elinikäisen oppimisen avaintaidoista on huomioitu laajalti eri maiden opetussuunnitelmia uudistettaessa. Niin myös Suomessa, vaikkei EU:n kompetensseja kopioitukaan sellaisenaan. Euroopan Komission koulutuksen ja kulttuurin pääosasto on päivittämässä näitä avaintaitoja ensi kesän ja syksyn aikana.

Ehkäpä kaikkein näkyvin ja onnistunein EU-koulutushanke on Erasmus+ vaihto-ohjelma, joka tarjoaa vaihtomahdollisuuden yli neljälle miljoonalle opiskelijalle vuoteen 2020 mennessä.

Suomalainen koulujärjestelmä

Palasin viime syksynä Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun rehtoriksi Eurooppa-koulun pääsihteerin paikalta. Brysselistä käsin tein läheistä yhteistyötä kaikkien EU-Instituutioiden ja EU-maiden opetusministeriöiden kanssa. Kokemuksesta voin kertoa, että suomalaista koulujärjestelmää arvostetaan ja ihmetellään kaikkialla Euroopassa ja sen ulkopuolellakin. Miten onkin mahdollista, että pieni pohjoinen maa on onnistunut kehittämään oman ja omintakeisen opetusjärjestelmä-konseptin, joka tuottaa kohtalaisen vaatimattomilla kustannuksilla loistavia tuloksia? Suomalaisilla koulunkehittäjillä on ollut uskallusta ja itseluottamusta tehdä asiat toisin kuin muualla!

Mielestäni suomalaisen koulutusjärjestelmän ehdoton valtti on se, että oppilaat oppivat koulussa akateemisten tietojen ja taitojen lisäksi myös konkreettisia taitoja jokapäiväistä elämää varten. Jokainen suomalainen lapsi osaa sahata, naulata, neuloa ja ommella – kiitos monipuolisen käsityöopetuksen. Jokainen koululainen oppii tekemään ruokaa, tiskaamaan, siivoamaan ja pesemään pyykkiä jo koulussa. Näitä taitoja ei opetella muualla kuin Pohjoismaissa.

Muutama vuosi sitten kansainvälisessä mediassa levisi uutinen, että Suomi on päivittämässä erinomaiseksi luokiteltua opetussuunnitelmaansa. Monet ulkomaalaiset kollegat päivittelivät, miksi ihmeessä muuttaa erinomaiseksi rankattua koulujärjestelmää. Välitin heille Opetushallituksen selkeän ja ytimekkään vastauksen –  siksi, että maailma koulun ympärillä muuttuu kovaa vauhtia ja samalla yhteiskunnassa, työelämässä ja elämässä tarvittavat tiedot ja taidot muuttuvat.

Suomalaisen opetussuunnitelman laadintaprosessin konsultoiva ote herättää ihastusta muualla Euroopassa. Suomessa paikalliset opetuksen järjestäjät ja opettajat ovat saaneet suunnitella ja muokata oman opetussuunnitelmansa paikallisten tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan opetussuunnitelmien perusteiden antaman kehyksen pohjalta. Vaikka prosessi on ollut monessa kouluyhteisössä työteliäs ja raskas ponnistus, on opetussuunnitelman jalkauttamisvaiheessa helpompi sitoutua uudistukseen, johon on itse saanut mahdollisuuden vaikuttaa.

Kaksi vuotta sitten kansainvälinen lehdistö uutisoi laajasti, että Suomessa hylätään perinteiset oppiaineet ja siirrytään ilmiöopetukseen. Uutisessa oli sen verran perää, että Suomessa todella luotiin ns. ”monialainen oppimiskokonaisuus”-konsepti (ilmiö-opetus tai MOK), jossa oppilaat tutustuvat heidän kannaltaan kiinnostaviin ja merkityksellisiin ilmiöihin ainerajat ylittäen. Tarkoituksena on auttaa heitä hahmottamaan, miten eri aineissa opiskeltavat asiat liittyvät toisiinsa, mitkä ovat asioiden vuorovaikutussuhteet ja yhteydet, ja mikä on ilmiön liitoskohta oikeaan elämään – joka ei todellakaan jakaudu oppiaineisiin.

Kun muualla maailmassa lisätään matematiikan ja luonnontieteiden tuntimääriä, niin Suomessa uusi tuntijako toi lisää tunteja yhteiskuntaoppiin, liikuntaan, musiikkiin ja kuvataiteeseen. Kun muualla satsataan valtavat määrät resursseja kansallisten oppimistulosten vuosittaisiin kontrollitestauksiin, niin Suomessa pidetään tärkeänä oppilaiden yksilöllistä oppimista ohjaavaa ja kannustavaa palautetta. Oppilaiden suorituksia ei verrata toisiinsa eikä arviointi kohdistu oppilaiden persoonaan, temperamenttiin tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

Kaikissa muissa EU-maissa koulutuksen laaduntarkkailusta vastaavat koulutarkastajat. Meillä Suomessa koulutarkastajien virat lakkautettiin jo 90-luvun alussa. Minut on kutsuttu peräti kahdesti Euroopan koulutarkastajien (SICI – The Standing International Conference of Inspectorates) konferenssiin selittämään, miten voi olla mahdollista, että Suomen opetuksen taso voi olla niin korkeatasoista ilman aktiivista tarkastuslaitosta.

Suomalaisilla kouluilla ja koulujen rehtoreilla on lisäksi verraten laaja autonomia tehdä valintoja ja ottaa vastuuta omasta toiminnastaan, oppilaiden oppimisesta ja heidän hyvinvoinnistaan.

Uusi OPS määrittelee uudella tavalla myös oppilaiden oppimisympäristön – oppimista tapahtuu koulussa, mutta myös koulun ulkopuolella. Kouluja kannustetaan yhteistyöhön yhteisöjen ja yritysten kanssa! Tämä on mielestäni todella hieno asia, jossa suomalaiset ovat edelläkävijöitä.

Opettajia rohkaistaan hyödyntämään tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia monimuotoisten oppimisympäristöjen luomiseksi, ylioppilaskirjoitukset muuttuvat vähitellen sähköisiksi, ja puhutaan digi-loikasta. Tällä alueella Suomi olisi mielestäni voinut aktivoitua paljon aikaisemmin.

OPS 2016 toteutuminen käytännössä

Olen johtanut viime syksystä lähtien 800 oppilaan yhtenäiskoulua, jossa uutta opetussuunnitelmaa on pyritty jalkauttamaan toden teolla.  Olen huomannut, että uudistusten siirtäminen käytäntöön on haastavaa. Toisaalta olemme kokeneet myös aivan uudenlaisia onnistumisen elämyksiä.

Digi-loikan toteutus vaatii sekä laite- että henkilöresursseja ja melko perinpohjaista opettajien täydennyskoulutusta.  Koodaamista on vaikea opettaa, jos ei sitä osaa oikein itsekään. Sähköiset ylioppilaskokeet vaativat harjoittelua – myös opettajilta, jotka joutuvat laatimaan ja toteuttamaan harjoituskokeita.

Uuden oppilasarviointifilosofian tavoitteiden toteuttaminen edellyttää toimivien koulukohtaisten käytänteiden luomista ja konkreettisia työkaluja esimerkiksi vertais- ja itsearviointiin. Ne ovat vielä työn alla. Ilmiö-opetus on sen sijaan onnistunut yli odotusten. Eri aineiden opettajat ovat toteuttaneet yhdessä oppilaiden kanssa luovia ja uskomattoman monipuolisia yhteisprojekteja. Yhdessä tekeminen ja yhdessä oppiminen on luonut aivan uudenlaisen interaktiivisen dynamiikan opettajien ja oppilaiden välille.

Yhteistyö yhteisöjen, yritysten ja alumnien kanssa on vielä idullaan, mutta jo nyt toteutetut projektit ovat osoittautuneet todella tärkeäksi oppilaiden oppimista rikastuttavaksi uudeksi tavaksi toimia.

Oheisinnovaatioita

Suomessa tehdään merkittävää koulutukseen liittyvää innovaatiotyötä myös monella muulla rintamalla.

Koulukiusaaminen on globaali ilmiö, jota on tutkittu ansiokkaasti Turun yliopistossa. Tutkimustieto on siirretty todella taidokkaasti KiVa-projektiin, joka on vähentänyt ja estänyt KiVa-kouluissa kiusaamista merkittävästi. KiVa on eurooppalaisittain katsottuna erittäin kiinnostava ja tärkeä koulutusvientihanke.

Euroopassa on verraten vaatimattomat ja ehtyvät luonnonvarat. Olemme pärjänneet kansainvälisessä kilpailussa lähinnä hyvän koulutuksen ja henkisen pääomamme avuin. EUIPON tutkimusten mukaan nuorison henkisen omaisuuden arvostus on laskusuunnassa niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassakin. Suomen Opetusministeriö on tehnyt hyvää työtä yhdessä Kopioston kanssa luomalla uuden Kopiraittila.fi sivuston, joka sisältää monipuolisimman, hauskimman ja informatiivisimman koskaan näkemäni materiaalikokonaisuuden tekijänoikeuksien opettamiseen. Tämän tapaisella sivustolla olisi käyttöä myös muissa EU-maissa.

Koulumme kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisilla oppilailla on ollut mahdollisuus osallistua Taloudellisen Tiedotustoimikunnan TATin järjestämään yrityskylään.  Yrityskylä antaa oppilaille roolipelin muodossa mahdollisuuden tutustua yhteiskuntaan, talouteen, yrittäjyyteen ja työelämään innostavalla tavalla. En ihmettele yhtään, että yrityskylä on palkittu maailman parhaana koulutusinnovaationa.

Innovaationa voi pitää sitäkin, että suomalaiset koulut joutuvat tarjoamaan lämpimän ja terveellisen aterian päivittäin kaikille, myös erityisruokavaliota noudattaville oppilaille. Tämä on eurooppalaisesta näkökulmasta poikkeuksellinen palvelu. Suomalaisten toimijoiden tieto-taito onkin tällä saralla maailman huippuluokkaa. Hyvin ruokitut oppilaat myös oppivat paremmin. Kouluruokailu on osaltaan tasoittanut sosioekonomisia eroja ja luonut ehyttä koulupäivää kaikenikäisille.

Eurooppa-päivä 9.5.

OECD:n PISA-tutkimukset ovat olleet vuonna 2000 julkaistuista ensimmäisistä tuloksista lähtien parasta mahdollista mainosta Suomen koulujärjestelmälle. Vaikka tulokset ovat huippuvuosista hieman heikentyneet, ovat suomalaisten oppilaiden tulokset kaikilla osa-aluilla yhä maailman kärkiluokkaa.  Olen varma siitä, että uuden opetussuunnitelman vakiinnuttua käyttöön, voimme olla tulevaisuudessakin ylpeitä osaavista oppilaistamme, korkeasti koulutetuista opettajistamme ja aikaansa seuraavasta ja uudistuvasta koululaitoksestamme.

Tiistaina, 9.5.2017, vietetään Eurooppa-päivää. Opettajat voivat käydä lataamassa ja tilaamassa EU-aiheisia opetusmateriaaleja, pelejä, karttoja ja PowerPoint-esityksiä EU:n opettajainhuoneesta tai Ulkoasianministeriön Eurooppa-tiedotuksesta.

 

Hyvää Eurooppa-päivää!

Kari Kivinen

Rehtori